Ravintola: Hoku

Posted on 09.12.2013

0



Pieni 20 paikkainen Hoku kertoo tarjoavansa aasialaisia makuja havaijilaisella twistillä. Kohtuuhintaiset annokset olivat kauniita ja maukkaita, mutta jättivät takaraivoon pienen jäkättävän tunteen, että aivan napakymppiin ei osuttu.

Punavuoressa sijaitsevan ravintolan yleisilme on hieman kolkko ja kahvilamainen. Ravintola yrittääkin välttää takakireää tunnelmaa ja hakee neutraalilla ulkoasullaan ympäristöä, johon kaikki ovat tervetulleita. Ja siinä ravintola onnistuukin – missään vaiheessa ei harmittanut, että kauluspaita jäi kotiin. Myönnettäköön, että tuntui oudolta odottaa lounaskahvilamaisessa ravintolassa kuulopuheen mukaan hienoja, eksoottisia ja todella herkullisia ruokia.

Tarjoilijat olivat hommansa osaavia, joskin pitivät itsensä etäällä asiakkaista. Useaan otteeseen molemmat tarjoilijat olivat selin saliin ja juttelivat pitkän aikaa avokeittiön kokkien kanssa. Sinänsä en tästä voi mukista hirveästi, sillä kuten yllä mainitsin, paikan yleisilme ja fiilis on hieman kahvila/lounaspaikkamainen, vaikka illalliskattauksessa kävimmekin.

Ruoat saapuivat suhteellisen nopeasti, jota kyllä sopi odottaakin pienessä ravintolassa. Otin poikkeuksellisesti kaksi alkuruokaa, sillä listalla oli useita annoksia joita halusin kokeilla. Seuralaiseni otti vielä kolmannen eri alkuruoan, joten sain hyvän yleisvaikutelman ravintolan tarjoamista alkupaloista.

Alkuruoat

(c) tomi ainikka

Beef tataki – pintakypsytettyä nautaa

Ensimmäinen alkuruokani oli Beef Tataki, kevyesti pintakypsennettyä ja savustettua naudanlihaa sitrussoijakastikkeessa – eli käytännössä carpaccio 2.0. Annos oli kuitenkin erittäin maukas. Liha oli mureaa, todella maistuvaa ja sitruuna ei tullut liian vahvasti esiin kastikkeessa. Katkerat pikkutomaatit hieman pilasivat kokonaiskuvaa, mutta tähän aikaan vuodesta on vaikea saada kunnon tomaatteja. Toisaalta, pitäisikö ne silloin poistaa annoksesta, joka perustuu muutamaan hentoon makuun.

Seuralaiseni annos oli höyrystettyjä ja rapeaksi paistettuja porsaanlihanyyttejä. Kuten seuralaiseni mainitsi, mykyn tekstuuri tuntui vähän oudolta. Se oli kovin ohut ja ehkä jopa liian rapea, tuoden mieleen kevätkääryleen. Sisus oli hieman jauhelihapullamainen, mutta maukas. Kastike oli todella herkullinen ja sen ansiosta annos toimikin loistavasti.

Uppopaistetut lumitaskurapu-perunamuusipallot

Uppopaistetut lumitaskurapu-perunamuusipallot

Lumirapukrokettini sen sijaan olivat selvä pettymys. Uppopaistetut perunamuhennos-maissi-lumitaskurapupallot olivat monella tapaa huonosti konseptoitu annos. Sen lisäksi, että maku oli hailakka, oli hieno merenelävä pilattu asettamalla se niin suureen määrään perunamuhennosta, että koko raaka-ainetta ei maistanut pallosta. Sen kanssa tarjoiltu sitrusmajoneesi oli myös mauton. Siinä ei maistunut sitrus eikä majoneesi ja rakenne oli kaikkea muuta kuin pehmeä ja silkkinen.

Pääruoka

Pääruoka kuulosti paperilla todella loistavalta: mureata ja rapeaksi paistettua kylkeä, kimchiä ja soija-chilikastiketta. Kuulostaa kuumalta, rasvaiselta ja tuliselta paperilla. Olen suuri porsaankyljen ystävä ja esimerkiksi Gaijinissa se on ollut kerta toisensa jälkeen loistavaa.

Pork Belly - kuva (c) Hoku

Pork Belly – kuva (c) Hoku

Porsas tarjottiin kolmena suurena kuutiona. Vaikka itse porsaan maku oli hyvä, palojen tekstuuri oli ongelmallinen. Porsas ei ollut tarpeeksi kypsää ollakseen ylikypsää, eikä tarpeeksi rakennetta ollakseen napakkaa. Lopputuloksena oli hieman ylikypsän oloinen ’joulukinkku’ – joka oli paistettu päältä ja pohjalta rapeaksi. Nyt jättimäiset palat pitivät sisällään vielä hieman liian kypsää ihraa. Jos palat olisivat olleet pienempiä ja rasvaa hieman trimmattu pois olisi palojen kypsyys toiminut paremmin.

Soija-chilikastike oli todella suolainen ja lihan kanssa se oli hieman liikaa. Annoksen kanssa tarjotun riisin kanssa se sen sijaan toimi mainiosti. Chiliä en kyllä palettiini missään vaiheessa saanut. Kimchi muistutti jostain syystä mielestäni enemmän coleslawta aasialaisittain. Hyvän makuista kyllä, mutta pliisua.

Seuralaiseni ravuilla ja makealla makkaralla täytetty kuha pyydysti sen sijaan hienosti meren maun. Jopa niin hienosti, että loppujen lopuksi paletilla maistui lähinnä meri sekä kastikkeen ylitsepääsemättömän vahva sitruuna. (Ehkä majoneesini sitruuna oli eksynyt tähän ~beurre blanciin?) Annos ei ollut sinänsä huono, mutta helposti unohdettava.

Kaiken kaikkiaan ruoka Hokussa oli hieman pettymys, vaikka mikään ei ollut varsinaisesti huonoa. Kolme ruokalajia maksoi 36 €, joka on kohtuuhintaista ravintolan tasoon verrattuna. Hoku toimiikin loistavasti ravintolana, johon on mukava eksyä nälkäisenä. Se saattaa yllättää positiivisesti, mutta ei juurikaan täytä odotuksia mitä sitä kohtaan saattaa etukäteen ladata.

6½ / 10

Advertisements
Posted in: Ruoka ja juoma