Levy: Drive

Posted on 29.10.2013

0



Anneke Van Giersbergenin soolouran viides albumi yrittää jatkaa siitä mihin edellisellä levyllä jäätiin. Valitettavasti loppua kohti heikentyvä kokonaisuus ja liian kliininen äänimaailma vievät parhaan terän muuten hyvältä levyltä.

Suomessakin ahkerasti vieraileva Anneke Van Giersbergen pitää itsensä kiireisenä. The Gatheringista lähdettyään hän on ehtinyt esiintyä muun muassa Moonspellin, Within Temptationin, Anatheman ja Devin Townsendin vierailevana äänenä. Sen lisäksi hän on kiertänyt ahkerasti sekä Devinin että Daniel Cavanaghin sekä Pain of Salvationin kanssa. Eikä ihme että naisella riittää vientiä. Hän on upeaääninen, hyvä esiintyjä ja kaunis katseltava. Uskaltaisin jopa väittää, että paras kuulemani naislaulaja.

Kaikkien näiden kiireiden keskellä Annekelta liikenee myös aikaa sooloprojektilleen, jonka alla hän on julkaissut jo viisi albumia: ensin kolme levyä Agua De Annique nimen turvin sekä kaksi Anneke Van Giersbergen nimellä, joista viimeisimmän tänä syksynä. Ensimmäiset kolme levyä olivat turvallista ja mitäänsanomatonta poppia. The Gathering -vuosien jälkeen oli aistittavissa, että artisti halusi tehdä jotain aivan muuta. Onneksemme nämä kokeilut epäonnistuivat ja levyt unohtuivat nopeasti.

Vaikka musiikillisesti levyt olivat kehnoja, oli Anneken ääni edelleen kultaa. Neljättä levyä tehdessä, tuli musiikkiin selkeä muutos. Soitto oli selkeästi rockahtavampaa ja Anneken äänelle annettiin enemmän tilaa. Yhtälö toimi mainosti ja Everything is Changing oli loistava tuotos ja yksi vuoden 2012 parhaista levyistä.

Jatkoa ei tarvinnut odottaa pitkään. Reilun vuoden jälkeen Anneke palasi jo studioon nauhoittamaan jatkoa hyvin menestyneelle Everything is Changing -albumillensa.

Nopea rytmi valitettavasti paistaa tuotoksesta läpi, eikä se yllä edellisen albumin tasolle. En sano, etteikö Drive olisi hyvä levy, sitä se on, mutta samalla jotain uupuu.

Drive on paremmin tuotettu ja huolellisemmin miksattu. Onkin selkeästi kuultavissa, että levyn tuottamiseen on käytetty enemmän resursseja. Soundit ovat kirkkaammat ja jälki on hiotumpaa. Anneke uskaltaa myös rohkeammin ilmaista itseään, lyriikat ovat kypsempiä ja hän käyttää ääntään jopa rohkeammin kuin aiemmin. Valitettavasti paremmin tuotettu ja kypsempi levy ei tarkoita aina hyvää asiaa.

Levyn alkupäässä on hienoja kappaleita ja kauniita sävellyksiä. We Live On, Drive ja Forgive Me ovat toimivia pop-rock vetoja ja kuulostavat varmasti mahtavilta myös livenä. Treat Me Like A Lady on hyvä osoitus Anneken äänen mahdollisuuksista ja hyödyntämisestä. Väittäisin, että lähes kenen muun tahansa naisartistin laulamana kappale ei nousisi samanlaiseen lentoon. Edellisen levyn liikuttavaa ja kaunista Circlesiä yritetään tavoitella My Mother Said -kappaleella, mutta rima taisi olla tällä kertaa liian korkealla.

Viimeisestä kolmesta kappaleesta sen sijaan kuulee, että levy on kiirehditty ulos. Nopeasti unohdetut ja kehnot kappaleet eivät tue alkupään hyviä sävellyksiä.

Vaikka levy olisi ollut kokonaisuutena kunnossa, puuttui loppuun asti hiotusta äänimaailmasta se hieno rosoisuus ja kulma, joka teki Everything Is Changingista niin upean albumin. Samantyyppinen ero on kuultavissa esimerkiksi Fair to Midlandin inter.funda.stiflen ja Fables from a Mayflyn välillä. Omasta mielestäni rock usein menettää jotain, jos se on liian kliinistä. Juuri niin Anneken Driven kohdalla tapahtui.

Levyn vahva alkupuolisko kuitenkin kannattelee albumia ja onkin parempi ajatella, että Drive on vain pitkä EP seitsemällä kappaleella.

8-/10

Mainokset
Posted in: Musiikki