Ravintola: Copas y Tapas

Posted on 27.08.2013

0



Kaksi vuotta sitten Fabianinkadulle siirtynyt Copas y Tapas on tuonut Aleksanterinkadun ravintoloiden rennon tunnelman ja yhdistänyt sen Espalla totuttuun hintatasoon. Ruoka on hyvää, mutta ei valitettavasti lunasta odotuksia, joita korkea hintataso sille asettaa.

Tasokkaan näköiseksi sisustettu pieni ravintola on viihtyisä ja siisti, silti olematta jäykkä. Sisällä on parikymmentä asiakaspaikkaa ja pieni avokeittiö, josta herkulliset tuoksut leijuvat saliin pitkin iltaa – kiitos puuhiiligrillin, jota ravintola ylpeänä mainostaa. Tästä on otettu myös kaikki irti, sillä alhaisesta hinnoittelustaan tapas-ravintolaa ei voi syyttää. Alkuruoka, pääruoka ja juustot maksoivat lähes 70 euroa, puhumattakaan viineistä.

Ravintola

Asiakaspalvelu Copas y Tapasissa on huippuluokkaa. Sen rungon muodostavat omistaja Jari Lahdenoja sekä hänen kaksi poikaansa. Asiakas saadaan tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja arvostetuksi koko illallisen ajan. Viinien tuntemus on myös huipputasoa. Vaikka ravintolassa on todella laaja valikoima kaikkia värejä ja laatuja, löytyy jokaiselle juomalle tarina ja juuret. Samoin on myös ruokien suhteen. Kaikki esitellään tarkasti – raaka-aineiden pyynti- ja keräyspaikkaa myöden. Ymmärtääkseni Sasu Laukkonen on ollut toisinaan paikan apuna, joten raaka-aineiden arvostusta ei voi pitää ihmeenä.

Osa pöytäseurueesta oli tosin sitä mieltä, että ruoan ja juomien esittelyissä mentiin jo liiallisuuksiin. Koska kuulin nämä tarinat itse ensimmäistä kertaa, se toi mielestäni vain lisäarvoa illalliskokemukseen.

Valitettavasti ruoat tulivat keittiöstä äärimmäisen hitaasti. Kaksi ja puoli tuntia kestäneen illallissessiomme aikana pöytäämme tuli 3 ruokalajia. Tarjoilijoiden ja keittiön puolustukseksi sali oli täynnä, mutta ravintolan tulisi mitoittaa tarkemmin aikataulujaan, sillä täysi ravintola ei saisi näkyä näin katastrofaalisesti asiakkaalle. Rauhallisempana iltana tätä ongelmaa ei varmasti olisi ollut.

Ruoka ja juoma

Tarkkaa menua ravintolassa ei tarjota. Tarjoilija suosittelee eri määrää tapaksia ja halutessaan pääruokavaihtoehdon – kalaa, kasvista tai lihaa. Ravintola ei keskity Espanjalaisiin tapaksiin, vaan pääpaino oli Suomesta saatavissa hyvissä raaka-aineissa. Itse valitsin alkuun kolme tapasta sekä pääruoaksi Angus-härän marmoripihvin.

(c) tomi vainikka

Täytettyä paprikaa, porsaan niskaa ja kermaa pinaatilla.

Tapasvalikoima oli tällä kertaa siimapyydetyllä tonnikalalla ja jokiravuilla täytettyä paprikaa, ilmakuivattua porsaan niskaa ja yrttiperunoita sekä tuorepinaattikeittoa. Kuulostaa hienolta, mutta maut itsessään eivät säväyttäneet.

Paprikan täytteenä ollut tonnikala oli pahemman luokan raaka-aineen tuhlausta. Täyte maistui vahvasti merilohelle pienellä rapufondin tujauksella. Sinänsä tapas oli maistuva, mutta raaka-aineisiin nähden pettymys.

Ilmakuivattu porsaanniska oli suutuntumaltaan koko lautasen paras. Suupala oli juuri sopivan kostea, mutta ei liian rasvainen. Laadukkaan lihan alustana toimineet yrttiperunat olivat paikoin hieman suolattomia ja paikoin hieman raakoja. Vaikkakin perunan ominaiset maut oli saatu esiin, jäi kokonaismaku hieman valjuksi.

Tuorepinaattikeitto sen sijaan sai aikaan lähinnä huonon olon. Tämä annos jäi huomattavan monella pöytäseurueestamme syömättä. Rasvaiseen ruokakermaan blendatut 10 pinaatinlehteä maistuivat juuri siltä, miltä kuvitella saattaa. Kokemusta voisi parhaiten kuvailla sillä, että ottaa huikan ruokakermapurkista samalla kun kuvittelee nauttivansa gourmeta.

Tapaksien kanssa joimme Pere Ventura Cavan, joka oli hyvä sovitus pikkupurtavien kera, korostaen niiden hyviä makuja.

(c) tomi vainikka

Paljon härkää, vähän muuta.

Pääruoaksi valmistettu marmoripihvi oli hieman liian kypsäksi paistettu ja sitkas, mutta se oli silti annoksen parasta antia. Lähinnä koska maku oli käsittämättömän hyvä. Valtavan, lähes 250 grammaisen, pihvin lisukkeet jäivät täysin lihan varjoon. Ne oli nautittu muutamalla haarukallisella ja loppu ateria oli pelkkää lihaa. Onneksi se oli maistuvaa! Lautasella ollut karvas vadelmavinaigrette ei sen sijaan sopinut paletille ollenkaan, ei sienilisukkeiden, shalottipyreen eikä pihvin kanssa.

Pääruoan kaverina oli täyteläinen, hieman Valpolicellamainen Salmos Priorat 2010, joka oli erinomainen sovitus mehevän pihvin kera. Sama viini soveltui hyvin myös juustoille.

(c) tomi vainikka

Juustovalikoima ja näkkileipää

Juustoja oli viittä erilaista. Lautanen oli ajateltu hyvin, sillä tarjolla oli niin pehmeää brietä, kovaa comtea kuin lampaanmaitojuustoa. Juustojen kanssa oli tarjolla yrttinäkkileipää, joskin hiukan mautonta niin silti mukava yllätys. Ehdotuksena voisi kertoa, että jos ravintola ylpeilee luomu- ja lähiruokatuotteillaan, suomalaisista marjoista saisi aivan erinomaisia hilloja juustojen kera. Kaikki eivät niistä toki pidä, mutta parin ruokalusikallisen tarjoaminen nostaisi tämänkin annoksen vielä korkeammalle tasolle.

Loppusanat

Jos olisin saanut itse määrittää hinnan illalliselle, olisi se liikkunut noin 50 eurossa ilman viinejä. Koska hinta meni reilusti tämän ohi, en voi suositella Copas y Tapasia ihmisille, jotka etsivät erinomaista hinta-laatusuhdetta. Tarjoilu sekä asiantuntemus jäävät toki mieleen ja monet ovat hyvästä palvelusta valmiita maksamaan enemmänkin. Valitettavasti ruoat tulivat niin hitaalla tahdilla keittiöstä, että tämäkään ei onnistunut nappiin. Maukkaan pihvin ja hyvien juustojen vuoksi arvosana on näinkin korkea.

7+

Mainokset
Posted in: Ruoka ja juoma