Ravintola: Gaijin

Posted on 20.08.2013

0


(c) Gaijin

Kun menusta maksaa yli 100 euroa, olisi mukava jos illallinen sujuisi kiireettömissä ja ikimuistettavissa merkeissä. Gaijinin suurimmaksi ongelmaksi muodostuukin valtava kiire, jolloin nauttiminen jää toissijaiseksi asiaksi.

Tämä oli kolmas vierailuni Björkin ja Wikbergin ravintoloissa. Valitettavasti tällä kertaa kokemus jäi valjuksi, sillä jo tavaramerkiksi muodostuneen kiireen lisäksi, jokaisella osa-alueella oli hieman parannettavaa.

Ravintola

On mukava tuntea itsensä tervetulleeksi ravintolaan. Kuten aikaisemmillakin kerroilla, on heti ovella ollut vastassa ystävällinen salihenkilökunta. Itse kattauksen aikana tilanne muuttuu hieman, koska yhdestä pöydästä saattaa huolehtia jopa 4 tai 5 eri tarjoilijaa, joten huomattavissa on hieman vaihtelua ja tasoeroa riippuen tarjoilijoiden kiireestä. Mutta se on odotettavissa, kun henkilökuntaa on runsaasti. Silti, tarjoilijoiden ja hovimestarien selkärankaan pitäisi olla iskostettu lause ”tervetuloa uudelleen”, kun jätetään maksavalle pöytäseurueelle hyvästit. Nipotusta ehkä, mutta alan ammattilaisena pidän tällaista isona etikettimokana.

Tunnelma salissa on oiva. Edellisellä kerralla viereisessä pöydässä parisuhdettaan humalassa riipinyt pariskunta jäi harmittamaan, mutta tällä kertaa sitä ongelmaa ei ollut. On mukava kuunnella kun ympärillä nautitaan ruoasta ja vietetään hauskaa iltaa. Romanttiselle illalliselle ei Gaijinia välttämättä voi suositella, sen sijaan Farangin pienemmästä kabinetista löytyy kyllä hiljaisiakin nurkkauksia.

Aiemmin mainitsemani kiire täytyy nostaa vielä tapetille. Vaikka ei ole ehtinyt viimeistä suupalaa nielaista edellisestä annoksesta, niin tarjoilija on usein jo tarjoamassa seuraavaa ruokaa, tai esittelemässä viiniä samalla kun suu on täynnä herkkua. Ymmärrän, että näin laajaa menua tarjotessa kompromisseja täytyy tehdä, mutta valitettevasti ne eivät ole asiakkaan kannalta miellyttäviä. Tulee tunne, niin kuin ruokailijoita yritettäisiin hoputtaa. Pitäisi olla aikaa korjata edelliset kupit pois, ettei lautasia tarvitse vaihtaa lennossa. Tämän vuoksi Gaijin ei luultavasti tulekaan saamaan tähteä – liekö se sitä edes haluaa?

Ruoka ja juoma

Menu oli muuttunut harmittavan vähän vuoden takaisesta käynnistä. Yhdeksästä ruokalajista kolme olivat täysin samoja ja kolmessa muutokset olivat lähinnä kosmeettisia. Käytännössä se ei haitannut, sillä ruoka oli viime kerralla erinomaista. Tällä kertaa viilattavaa olisi ollut hieman enemmän.

Illallisen aloittanut vihersimpukka oli tututtuun tapaan loistava. Höyrytetyn simpukan tekstuuri hipoo täydellisyyttä ja kastike on räjähdys aisteille suussa. Gaijinin ”klassikko” Pork Bun toimi myös hienosti. Joskin tällä kertaa kurkun pikkelöinnissä jäi toivomisen varaa ja sämpylä oli turhankin kumimainen. Maku silti aivan loistava. Näiden ruokien kanssa tarjoiltu sake miellytti makunystyröitä.

Sashimista ei liene sen kummempaa sanottavaa. Raakaa ja mautonta kalaa kolmella eri wasabilla. Mielelläni söisin tämän tilalla jotain maistuvampaa. Tosin viininä tarjoiltu äärimmäisen hento ja rieslinginmäinen, mutta yllättävän vähän happoinen, Grüner Veltliner rypäleen valkoviini soveltui kevyen kalan kera.  Glaseeratun ankeriaan jalkoihin viini kuitenkin jäi pahasti. Pieni nigiri-suupala oli maistuva, mutta kylmän riisin ja kuuman ankeriaan suutuntuma oli pielessä.

(c) tomi vainikka

Pehmeäkuorinen taskurapu

Pehmeäkuorinen taskurapu oli sen sijaan äärimmäisen maistuvaa. Rapu oli friteerattu ja tarjottiin lentokalanmäti-dressingin kanssa. Tässä vaiheessa valkoviini meni jo aivan täysin metsään ja rasvainen rapu keulikin viinin yli paletilla. Varsinkin kun fenkolia oli käytetty liiankin runsaalla kädellä salaatissa. Sen ja ilmeisesti etikan yhdistelmä jätti ikävän pistävän tunteen kurkun perälle.

Possun ribsit ovat myös varsinainen klassikko ravintolassa. Tarjoilija mainitsikin, että saattaisi nousta mellakka, jos annokseen kajottaisiin. Ja syystäkin, possun kylkiluut ovat lähes täydellisyyteen hiottuja. Annoksen kanssa sovitettu, jonkin verran tanniineja sisältävä punaviini, toimi possun kanssa mainiosti.

(c) tomi vainikka

Avocado & Wasabi Scallop

Wasabilla maustettu avokado kampasimpukan kera oli myös keittiön pieni suupala. Kampasimpukoiden kypsyys oli lähes kohdallaan, mutta pinnan tekstuuri jätti toivomisen varaa. Lopputulos oli hieman liian löllö simpukka, aivan kuin se olisi uinut liemessä liian kauan ennen tarjoilua. Vahvan makuinen chili ja wasabi antoivat jo osviittaa siitä, että tanniineja sisältävä punaviini saattaisi nousta ongelmaksi seuraavan ruokalajin kanssa.

Viimeisenä ruokana tarjoillut possunkyljet salaatinlehdellä olivat pettymys ”pääruoaksi”. Kahdella puraisulla syöty finger-food olisi sopinut paremmin menun keskelle, possun ribsien ottaessa ”lämpimän ruoan” paikan menun lopussa. Koska annoksen kanssa ei tarjottu edes riisiä, jäi vatsa hieman ihmettelemään – oliko tämä tässä? Annos oli sinällänsä maistuva, vaikka toinen viipale possunkylkeä olikin ikävän läskinen (ei sillä pehmeällä tavalla). Kastikkeet ja kimchi olivat hyviä, vaikkakin melkoisen tulisia. Pääruoan maut marssivat jälleen viinin ylitse ja punaviinistä ei jäänyt kovinkaan paljon hyvää sanottavaa aterian lopuksi.

Jos aterian kokonaishinta huitelee 110 euron paikkeilla, olisi toivomus että parin tunnin päästä ei tarvitsisi laittaa ruokaa kotona. Näin ei kuitenkaan käynyt. Yleensä Gaijinissa tai Farangissa viimeinen pääruoka on ollut tuhti liha-annos riisin kera, mutta nyt pieni salaatinlehti possun kyljellä ei kruunannut ateriaa.

(c) tomi vainikka

Strawberry & Shizo

Jälkiruoka sen sijaan oli huikean hyvän. Yksinkertainen Vaniljavalkosuklaacreme mansikka sorbetilla ja shiso mansikoilla oli mielettömän maistuva ja täydellinen sovitus vähemmän makealle jälkiruokaviinille. Sorbet jättää usein ikävän pistävän maun suuhun, tällä kertaa se oli onnistunut täydellisesti. Hyvä lopetus illalliselle.

Kaiken tämän napinan päätteeksi voin kuitenkin sanoa, että kaikki oli silti hyvää. Mitään ei jäänyt syömättä eikä väkisin tarvinnut niellä epämääräisen makuisia asioita. Usealla osa-alueella osuttiin todella lähelle maalia, mutta pienet asiat jäivät tällä kertaa rappaamaan takaraivoon. Lähinnä siksi, koska illallinen on kuitenkin kallis ja silloin toivoisi, että ainakin yli puolet tarjotuista annoksista olisivat edes lähellä täydellistä. Nyt suurin osa oli vain hyvää fingerfoodia.

8- / 10

Advertisements
Posted in: Ruoka ja juoma