Elokuva: Elysium

Posted on 12.08.2013

1



Liian suuret odotukset ovat vaarallisia. Blomkampin edellisen elokuvan jälkeen ne olivat kuitenkin aiheellisia. Pilvilinnojen romahdettua alas jäljelle jäi vain kädenlämpöinen fiilis, se kuuluisa ’ihan jees’.

Olisin saattanut antaa Elysiumille enemmän armoa, jos elokuva olisi tullut täysin puskista, kuten ohjaajan edellinen kokopitkä. Suorastaan loistavan District 9 -elokuvan jälkeen Blomkamp vaikutti ohjaajalta, joka ravistelisi elokuvateollisuutta uuteen suuntaan. Miehelle annettiin tähän mahdollisuus, mutta Hollywoodin realiteetit tulivat vastaan.

Elysium rakentuu hienon idean varaan. Tulevaisuuden raja-aitaa ei rakennetakaan Meksikon ja Yhdysvaltojen väliin, vaan rähjäisen maapallon ja ideaalin avaruusaseman väliin. Köyhässä Meksi.. Maassa ei ole varaa kunnolliseen terveydenhuoltoon ja työolotkin ovat surkeat. Toisin kuin rikkaassa Yhdysva.. hitto, siis Elysiumissa.

Yhteiskuntakritiikki siis osui kohdalleen, joskaan ei häiritsevässä määrin. Tulevaisuuden dystopia oli uskottavasti kuvattu ja elokuvan parasta antia. Ongelmaksi nousikin tunne, ettei ideaa ja käsikirjoitusta saatu heijastettua ruudulle asti. Elokuvan rytmitys tuntui useaan otteeseen Da Vinci koodilta: nopeita leikkauksia ja kiirettä, että tarinaa saadaan eteenpäin. Tulevaisuuden Los Angeles tuntuikin kovin pieneltä, jollei koko elokuvan tapahtumat nyt sattuneet yhden korttelin sisällä. Epäilen. Ajatteluun ja hidastamiseen ei tietenkään ole aikaa. Ainoa rauhallinen hetki päähenkilön ja tarinassa olevan nuoren tytön välillä tuntuikin irralliselta ja jäykältä, joskin muistettavalta.

Tässä luulenkin, että Hollywoodin vaikutus näkyy vahvimmin. Verrattuna Blomkampin edelliseen elokuvaan, juuri tämä kiire-elementti oli tuotu elokuvaan mukaan.

Matt Damon antoi elokuvassa jäätävän hienon roolisuorituksen, joskin ohjaajan ja kuvaajan vaikutusta ei voi korostaa liikaa. Elokuvan roiston roolia toimittanut ärsyttävä ja lapsellinen Sharlto Copleysen stereotyyppinen hahmo oli sen sijaan luotaantyötävä. Tapaus lieneekin samanlainen, kuin Renny Harlinin palkatessa Mikko Nousiaisen 5 Days of Wariin. Pönkitetään sivussa kotiseudun kavereita.

En myöskään ymmärrä, miksi on niin tärkeätä ilmoittaa heti kättelyssä elokuvan konnan tappaneen, raiskanneen ja harrastaneen muuta rikollista toimintaa. Tuliko varmasti selväksi, että kyseessä on pahis?

Tuli suorastaan ikävä charmanttia ja uskottavaa, mutta vähän kieli poskessa tehtyä, Hans Gruberia.

Damonin esittämä hahmo antoi puolestaan pientä osviittaa siitä, että perinteinen sankarirooli olisi tässä Hollywood tuotannossa jätetty täyttämättä, mutta valitettavasti ennalta-arvattava loppu pilasi tämänkin. Lopuksi jäikin fiilis, että koko juttu oli vain päälle väkisin liimattua.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli kuitenkin viihdyttävä, visuaalisesti mieleenpainuva ja mielenkiintoinen. Elementit olivat oikeat, mutta lopputulos oli hieman huonompi kuin niiden summan olisi pitänyt olla.

7/10

Mainokset
Posted in: Elokuvat