Ravintola: Bistro Sinne

Posted on 14.07.2013

0



Olen tehnyt sanattoman sopimuksen itseni kanssa, että jos ravintola alisuorittaa kaksi kertaa peräkkäin, on rahat parempi tuhlata jatkossa muualle. Tämä oli se toinen kerta.

Muun muassa Helsingin Sanomissa täydet pisteet ja hehkutukset saanut Porvoolainen Bistro Sinne vaikuttaa päällisin puolin erinomaiselta ravintolalta. Hieman yli vuosi sitten Porvoon taidehalliin avattu ravintola on panostanut ulkonäköön huomattavasti. Karu ravintolasali onkin yllättävän viehkeä sisältä päin katsoen. Yksinkertaistettu sisustus antaa modernin ja avaran vaikutelman ravintolasta. Silti jossain syvällä on vääjäämättömästi tunne, että jotain puuttuu – että tila on kolkko. Myös ruoka elää pitkälti tämän periaatteen mukaan, kaunista katseltavaa, mutta ei aivan kohdallaan.

Edellisen kerran Sinnessä käydessäni olimme kolmen ruokalajin illallisella. Sen enempää tuohon kertaan menemättä, kaikki oli sen verran lähellä hyvää, että paikka ansaitsi uuden mahdollisuuden. Ajatus siitä, että ehkä vain tällä kerralla ei keittiö onnistunut nappiin, jäi rappaamaan takaraivoon.

Tällä kertaa vuorossa oli kolmen ruokalajin lounas viineineen. Olin osana erikoisseuruetta, joka sai keittiön täydellisen keskittymisen osakseen. Sopi siis odottaa, että parasta pistettiin tarjolle.

(Myös muu henkilökunta oli tällä kertaa todella ystävällistä ja asiakaspalveluhenkistä, jollaista kohtelua emme saaneet ensimmäisellä kerralla.)

sinne1Sinne käyttää paljon lähi- ja luomuruokaa ja ruokailu aloitettiinkin paikallisella parsalla, vadelmilla ja ravuilla. Kuten ravintolan tyyliin kuuluu, annokset ovat todella kauniita. Ennen kaikkea ympäristön ”karuudesta” johtuen, ne erottuvat joukosta väreillään ja asettelullaan. Maku oli hyvä, mutta ei säväyttänyt. Parasta antia silti päivällisellä.

Pääruoaksi tarjottiin ylikypsää härän rintaa punaviinikastikkeessa, perunaa, aiolia ja lisää parsaa.

sinne2Olisi mukava sanoa, että edes yksi komponentti olisi ollut kohdallaan annoksessa, mutta ongelmia löytyi joka osa-alueella. Härän rinta oli erittäin maukasta, mutta lähes koko pöytäseurueen lihoissa oli niin valtava kimpale läskiä, että se pilasi tekstuurin täydellisesti. Toki läski on erinomaista, jos se on haudutettu tarpeeksi pehmeäksi, nyt puolelta pöydästä jäi suuret roippeet lautaselle. Punaviinikastike puolestaan oli niin lirua, että siitä oli vaikea erottaa makuja. Perunat kaipasivat suolaa ja aioli oli aivan liian kitkerää. Liekö tehty täysin raaoista ja liian kitkeristä valkosipulinkynsistä? Tarjotun aiolin rakenne sen sijaan oli kohdallaan, harmi että maku ei. Tämän lisäksi se oli aivan turha lisä lautasella. En kaipaa aiolia keitettyjen perunoiden saati haudutetun häränrinnan ja punaviinikastikkeen kera.

sinne3Jälkiruokana tarjotun jäätelön ja vadelmakastikkeen ongelma oli sama kuin edellisellä kerralla. Lusikallisen annosta maistettua, tuntui kuin olisi ollut suu täynnä hammastahnaa. Minttu on oiva raaka-aine, mutta rajansa kaikella. Jäi ainakin raikas maku suuhun.

Sinne:ssä on potentiaalia, mutta se jää kerta toisensa jälkeen lunastamatta. En tiedä nouseeko ongelmaksi ravintolan noudattama mandaatti lähi- ja luomu ruoasta. Nämä eivät aina ole parempia, vaikka niin kovasti uskotellaan. Lopulta tosin syy löytyy kuitenkin aina piisin edestä. Monet ravintolat tulevat vähemmälläkin toimeen ja silti onnistuvat ilta toisensa jälkeen.

6/10

Advertisements
Posted in: Ruoka ja juoma